keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Sairasta menoa

Eihän se kahden ja puolen viikon lenssuilu tietenkään riittänyt. Viisi päivää ehdittiin olla terveenä ja taas lenssu on vieraanamme. Taitaa olla ihan asettumassa aloilleen, kun perheen naisväki rohisee kilpaa keskenään. Ja eihän se vielä riitä. Koko talven oireettomana ollut nivelrikko on tullut näyttämään keskisormea. Kirjaimellisesti. Vasemman käden keskisormen nivel on kiva pallo, kuuma ja turvonnut. Ja mistä tuo vauva osaa juuri sitä potkia, vääntää ja koukistella niin, että äidiltä meinaa päästä itku?

Päivittäin ainakin pari kertaa tyttö pieni oksentaa juuri syömänsä ruuan. Ja nenä-Fridaa tuo pikkuinen on vihannut jo kohta kuukauden. Maanantaina tyttö oksensi ensin itsensä, sitten minun ja sohvalla olleen peiton päälle. Ryntäsin äkkiä keittiöön riisumaan meiltä vaatteita, ennen kuin lisää vahinkoja sattuisi. Minulla oli enää päällä t-paita, villasukat ja alushousut. Oven takaa alkoi kuulua rapinaa. Postiluukusta kolahti posti ja ehdin jo huokaista, että jei, ei tarvitse mennä avaamaan ovea. Mutta sitten ovikello soi. Ei auttanut muu kuin mennä tässä vajavaisessa varustuksessa, alaston vauva käsivarsilla, avaamaan ovea. Oli hauska nähdä postimiehen ilme. Ja kiitän, ettei kukaan naapureista mennyt samaan aikaan ovemme ohi. On hullulla halvat huvit.

Nyt, kun sisällä on kökitty lähes kuukausi, alkaa huvit oikeasti olemaan aika halvat. Odotan postin tuloa joka päivä kovinkin. Saan edes jotakin (lue: mainoksia) luettavaksi. Luojan kiitos, meillä on toimiva netti, joka pitää minut jotensakin tolkuissani ja yllä uskoa siihen, että näiden 64 neliön ulkopuolellakin on vielä elämää. Toivon mukaan mekin pääsemme nauttimaan siitä ennen kuin lumet sulavat. Ja kaino pyyntö, että tämänvuotiset noro/rota-, influenssa- ja rs-virukset kiertäisivät meidän huushollin kaukaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!