tiistai 3. huhtikuuta 2012

Puolikkaita lauseita

AEA eli Aikaa Ennen Ainoa kävimme mieheni kanssa syvällisiä keskusteluita. Aiheena oli milloin pääkaupunkiseudun asuntopolitiikka, milloin työelämän haasteet, milloin seuraava matkakohteemme. Juteltiin ja oikeasti kuunneltiin.

Nyt se on muuttunut. Lauseet jäävät yhä useammin kesken.

"Miten päivä meni töis..." Hei, vauvalta tippuu ruokaa suusta!

"Olit sanomassa jotak..." Ohhoh, pöräys. Kumpi vaihtaa kakkavaipan?

"Niin sitä olin vain sanomassa..." Äh, ehdin jo unohtaa.

Ja kun saamme sitä kahdenkeskistä aikaa tytön mentyä nukkumaan, ei kummallakaan ole voimia keskustella mistään henkevistä, kun kaksi aivosolua törmäilevät toisiinsa kummankin aivoissa. Kun isoäidit passittavat meidät kahdenkeskisille treffeille, silloin puhumme kyllä noista syvällisemmistäkin asioista.

Olen miettinyt, millainen papupata tuosta tyttösestä mahtaa isompana tulla. Kun nytkin hän on jo todella puhelias, vaikkei sanoja vielä olekaan. Saammeko me aikuiset silloin suunvuoroa laisinkaan?

Ystävä haastoi minut kirjoittamaan blogiini ranskalaisesta lastenkasvatuksesta, josta on kirjoitettu viime aikoina mm. Helsingin Sanomissa. Postaus on tekeillä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!