Kestohörhöys pahenee

Minusta tuli tänään (kesto)vaippalainaamon pitäjä. Vähän jännittää, mutta samalla tuntuu tosi hyvältä. Että voi puhua vaipoista, ammentaa omasta vajaan vuoden kokemuksesta ja auttaa siten muita kestoilun alkutaipaleella. Jaksan puhua vaipoista aina vaan ja yhtä innostuneesti. Olen saanut tartutettua innostukseni ainakin yhteen ystävämammaan.

Miten tämä pääsi tapahtumaan? Paikallinen lainaamonpitäjä kyseli, kuka haluaisi ottaa lainaamon vastuulleen hänen muuttaessaan seudulta kokonaan pois. Mietin pari päivää. Sitten laitoin viestiä, että jos tällainen keltanokka kelpaa hommaan, olen käytettävissä. Kun julkaisin FB:ssa uutisen, eräs kaveri vitsaili "miten näin pääsi käymään?". Olen ollut yhdistystoiminnassa pieniä katkoja lukuun ottamatta kahdeksanvuotiaasta. Se on jotenkin tuolla selkärangassa. Ja jos yhdistystoiminta on näinkin käytännönläheistä ja sydämen asia, niin mikä ettei.

Vaikka itse olen tykästynyt kestoihin, en pidä itseäni mitenkään parempana tai "pyhempänä viherpiipertäjänä, joka pelastaa maailman". Meidän perheelle kestoilu on ollut luonnollinen ratkaisu monestakin syystä. Mutta kukin perhe valitkoon omat tapansa. Kuten sloganini kuuluukin: "yksi sormiruokailee, yksi syöttää pelkkää luomuruokaa, yksi kirppistelee, yksi ostaa vain merkkivaatteita uutena - kaikki yhtä isoja ja tärkeitä valintoja, jotka jokainen perhe tekee itse, eikä niihin auta muiden puuttua."