Vertaistuki vertaistaan vailla

Kävin tänään mammakaverin luona. Tutustuimme aikoinaan perhevalmennuksen synnytyksen jälkeisissä sessioissa. Siitä lähtien olemme vaihtelevalla kokoonpanolla tavanneet viikottain. Kuinka mahtavaa onkaan ollut yhdessä ihmetellä näiden jo/ kohta vuosikkaiden kanssa kasvua ja kehitystä, vuodattaa huonoja unia, syömättömyyttä, kiukkukohtauksia. Mitä vaan, ryhmässä olemme saaneet vertaistukea toisiltamme.

Taannoin sain kutsun kylään erään mamman uuteen kotiin. Samalla, kun tyttöset leikkivät lattialla, keskustelumme rönsyili ruokailuista nukkumiseen, kahdenkeskisestä ajasta työelämään, pukeutumisesta meikkeihin. Kuinka hyvältä tuntuikaan jutella työelämään siirtymisestä vertaisen kanssa, joka samalla tavalla jännittää lapsensa hoitoon viemistä ja työelämän haasteita. Kun tuntuu, että suurin osa mammakavereista jää kotiin ainakin siksi, että tenava on kaksivuotias.

Mietimme tämän toisen äidin kanssa, miten näillä pehmenneillä aivoilla saa mitään töissä aikaiseksi. Etenkin, kun meidän molempien työ on haasteellista. Juuri tästä haasteellisuudesta olemme ennen nauttineet. Mutta miten se toimii yhdistettynä äitiyteen? Samalla mietimme, miltä tuntuu taas pukeutua työvaatteisiin, laittaa korkokengät jalkaan ja meikata kasvot toimistokelpoisiksi. Kun on vuoden pukeutunut lähinnä käytännöllisyyttä ajatellen, meikannut sen verran, että on kehdannut lähteä liikenteeseen ja korkokengät ovat olleet jalassa kolmasti, niin kaikki tuntuu vähän haastavalta.

Sain ihailla kaunista, avaraa ja valoisaa kotia kuin suoraan sisustuslehdestä. Yleensä minulla tulee tuollaisissa kodeissa ahdistus ja stressi, kun oma koti ei TODELLAKAAN näytä miltään sisustuslehdestä repäistyltä (osittain kiitos epäjärjestelmällisyyteni, osittain kiitos tavaroita kaikkialle levittävän vuosikkaan). Mutta ei tällä kertaa. Mietin, mikä oli toisin. Emännän luomassa rennossa tunnelmassa, aiheesta toiseen luontevasti soljuvassa keskustelussa vai siinä, että sielujen kohtaaminen ei katso ulkoisia puitteita? En tiedä, niin tai näin, sain nauttia erinomaisen herkullisesta lounaasta ja laadukkaasta parituntisesta.