maanantai 25. maaliskuuta 2013

Se ärsyttävä aika

Nyt on meneillään se ärsyttävä aika.

- Kun laittaa aamupakkasella toppatakin päälle, alkaa töistä kotiinlähtiessä jo pukiessa hiostaa. Saati sitten, kun tummahipiäisen takin kanssa lähtee askeltamaan reippaasti kohti lähijunaa ja lapsen hakua.

- Olen useinkin mainostanut, kuinka lyhytpinnainen olen. Olen luvannut miehelle, että hän saa vaimonsa tilalle vaihtuneen raivottaren hätistettyä kotoamme viimeistään syyskuussa. Ai mitkä hormonit?

- Vatsa on turvoksissa, mutta näyttää lähinnä siltä, että olisin ottanut ennakkolähdön pääsiäisen suklaamunaövereihin ja puntarin viisari olisi värähtänyt ylöspäin roiman askeleen. Onneksi painoa on noussut vain pari kiloa, vaikka turvotuksesta voisi muuta päätelläkin. Tulisi nyt maha kunnolla esiin. (Juu, ja kuvamateriaalia pullistuvasta keskivartalostani ei ole luvassa. Näytän vain lihoneelta muumilta.)

- Pahoinvointi jatkaa seuralaisenani (nyt rv16). Pidän ukkovarpaitakin pystyssä, että tämä loppuu samaan aikaan kuin Ainoa odottaessa eli kuukauden päästä. Ei ole kivaa joutua syömään aamiaista kahdesti, kun ensimmäinen otos tulee ylös. Ja jatkuvasti pitää puputtaa kahden tunnin välein. Vatsaa ei saa päästää täysin tyhjäksi missään vaiheessa.

- Rinnat ovat kasvaneet kaksi kuppikokoa. Isämies kiittää, minä en. Normikaupasta ei enää löydy sopivia kannattimia ja öisinkin on pakko pitää liivejä, ettei herää joka kerta, kun kääntää kylkeä.

- Ulkona on niin kirkasta, että lapsi haluaisi pitää "simasyyt" (aurinkolasit) sisälläkin päässä.

- Kiitos auringonpaisteen, kotona näyttää siltä, ettei siellä olisi siivottu viikkokausiin (vaikka siivosimme huolella viimeksi viikonloppuna). Ikkunoihin päin en ole tohtinut edes katsoa.

- Kevät ja/ tai pesänrakennusvietti, mutta ah, kun tekisi mieli uusia sisustusta. Edes verhojen verran. Mutta kun sitten näin haikailemani verhot livenä, eivät ne olleetkaan yhtä kivat, kuin luulin ja sinne jäivät.

- Entinen, tarmokas ja aikaansaava työmyyrä on taantunut jonnekin kahden aivosolun varassa toimivaksi muumioksi. En ole koskaan ollut työyhteisömme terävin kynä, mutta oikeasti alkaa kohta hävettää, kuinka väsynyt olen nykyisin (aina).


2 kommenttia:

  1. Huh heij! Tänään matkalla neuvolaan sanoinkin miehelle että tämä on ärsyttävää aikaa vuodesta.. Mittari näyttää plussaa joten jätin lapaset kotiin.. Matkalla neuvolaan sormeni olivat ihan tönkkö jäässä.. -.-

    Samoin aurinko näyttää miten vähän siivoan.. minkä värisethän huonekalut sitä ostaisi että tuo pöly ei näkysi niin selvästi! :D

    Niin ja kiitos kevät - koiramme on alkaneen vaihtamaan karvaa.. ja sitähän muuten riittää meillä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi kommentistasi. Luin ensin, että "jätin lapset kotiin". Jäin hetkeksi ihmettelemään, kunnes luin tekstin vähän tarkemmin. :-)

      Niin, tuon karvanlähdön unohdin kokonaan. On ärsyttävää, kun viemäriritilä on joka ikisen suihkun jälkeen täynnä hiuksia. Miten niin raskausaikana ei lähde hiuksia?

      Poista

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!