perjantai 26. huhtikuuta 2013

Rakenneultra takana

Vaikka aiemmin kirjoitin, etten tässä raskaudessa ole "tiennyt" vatsassa majailevan Myttysen sukupuolta, on minulla ollut epäilykseni asiasta. Ei niin vahva kuin Ainoa odottaessa, mutta sellainen jännä kutina on vatsanpohjassa ollut viimeisen kuukauden ajan. Sinänsä hauskaa, kun Isämies on veikannut tulokkaan sukupuolen olevan aivan päinvastainen kuin mitä oma tuntemukseni on kertonut.

Käytin eilen lounastuntini siihen, että köpöttelin työpaikalta Kätilöopistolle (joka muuten sattuimoisin muistuttaa päivittäin olemassaolostaan näkymällä suoraan työhuoneeni ikkunasta). Vuorossa oli rakenneultra. Minut vastaanotti np-ultrasta tuttu, reipas ja iloinen kätilö.

Sydän pumputti kauniisti, keuhkot ja sisäelimet näyttivät olevan kunnossa, kallo oli hyvän mallinen, raajat oikean mittaiset ja löytyipä niistä kymmenen sormea ja kymmenen varvasta. Intoutuipa Myttynen vilkuttamaankin kahdella kädelläkin, kun häntä vähän tökittiin. Sitten kätilö teki SEN kysymyksen: haluanko tietää sukupuolen. Kerroin haluavani. Sitten alkoi (mamman) sydän hakata, pumpumpum. Esiteltiinpä pienen miehenalun sukukalleuksia oikein zoomin kera. Eli Ainolle on tulossa pikkuveli!!

Kun paluumatkalla soitin Isämiehelle (joka ei töiden takia päässyt keskellä päivää olevaan ultraan), hän kyseli, olenko varma sukupuolesta. Nauraen vastasin, ettei tytöllä ole sellaisia härveleitä jalkovälissä, jotka tuolla tyypillä näkyivät. Olipa vaikea keskittyä töihin enää tuon jälkeen!

Nyt vain pitäisi ryhtyä valtavaan mini-tyttövaatteiden myyntiurakkaan. Huh! Projekti kauhistuttaa minua jo valmiiksi.

9 kommenttia:

  1. Ihanaa! Onnea pikkuvelilupauksesta :)

    VastaaPoista
  2. Onnittelut poikalupauksesta! :)

    VastaaPoista
  3. Onnea poikalupauksesta! Pojat on ihania! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos plipp! Just luin tänään otsikon: Äkäpussit saavat poikia. Pitäneekö paikkaansa? ;-)

      Poista
    2. hei voi itseasiassa muuten pitääkkin paikkansa! Tunnustan! ;-D

      Poista
  4. Onnea! Minäkin ajattelin että toinen lapsenne olisi tyttö, koska olet kertonut niin paljon syksystä joka oli stressintäyteinen. Luin jostain tutkimuksesta, että stressitilanteissa syntyy tyttöjä ja uskon siihen jotenkin niin vahvasti. Mitkä tuntemuksesi ovat - oliko kuopusta edeltävä syksy rankempi kuin se aika, joka edelsi esikoistanne vai päinvastoin?

    Mukavia uutisia!

    -Nuppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nuppu kommentistasi! Olen tätä nyt pähkinyt ja tullut siihen johtopäätökseen, että stressitasoni olivat Ainon yritysaikana kovemmalla tasolla kuin nyt kakkosen aikaan. Toki pitkä yritys alkoi stressata sekin, mutta muu elämä oli stressittömämpää. Olen opetellut olemaan stressaamatta (ainakaan niin paljoa) ja suorittamatta. Sillä on ollut omaan elämäni hyvinvointiin todella iso merkitys.

      Poista

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!