Eilen olin konsertissa. Ensin minun oli tarkoitus mennä sinne ystävättären ja ihanan kollegan kanssa, mutta häneen iski joku pöpö ja pikarekrytoinnilla sain Isämiehen mukaan ja anopin viihdyttämään illaksi Ainoa.
Ja mikä nautinto ilta olikaan. Ihastuin tähän laulajaan jo Voice of Finlandin ensimmäisellä kaudella. Vahva ääni teki minuun heti vaikutuksen. Lavalla oli Jesse Kaikuranta kera puoliakustisen bändin. Hän lauloi lähes kaikki ensimmäisen levynsä biisit, olipa mukana muutama lainattukin versio. Voin vain ihailla ammattimaista äänenkäyttöä ja koskettavan kauniita sanoituksia. Ja osaava bändi vain konmppasi Jessen upeaa ääntä.
Eihän konsertissa millään pysynyt suu kiinni (meikäläisellä on paha tapa laulaa konserteissa mukana), eikä silmäkulmat kuivina. Olen muutenkin helposti herkistyvää sorttia, saati nyt hormonihirviöisenä. Illasta jäi valtavan hyvä fiilis ja kun ajelimme anopin autolla kotia kohti, nauttien auringon viimeisistä säteistä, huokaisin Isämiehelle: "olen tavattoman onnellinen, kiitos".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!