keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Horroria yöllä

En tiedä, mikä vaihe meidän huushollissa on taas meneillään. Toivottavasti tämä(kin) on vain ohimenevä vaihe. Aino on sanonut pelkäävänsä. Muun muassa isoja koiria. Myös yksin nukkuminen on alkanut pelottaa ja öistä on tullut, no aikamoista horroria.

Illalla neidin vieressä pitäisi istua siihen asti, kun hän nukahtaa. Keskimäärin puolisen tuntia. Minä en haluaisi opettaa tyttöä tähän tapaan, kun tähänkin asti hän on nukahtanut nätisti omaan sänkyynsä itsekseen. Ja jos hän tottuu siihen, että aikuinen on vieressä, kun hän nukahtaa, eikä sama aikuinen ole yöllä herätessä vieressä, alkaa yöllä todennäköisesti huuto.

Kunhan tyttö nukahtaa, kaikki menee itse yöaikaan kohtuullisen hyvin. Keskimäärin joka kolmas yö tytön huoneessa pitää käydä. Hän on nähnyt pahaa unta tai uniharso on tipahtanut lattialle. Ei siinä mitään, nuo vielä jaksaisi.

MUTTA kun aamut alkavat meillä nykyisin keskimäärin neljän ja viiden välillä, alkaa se koetella pitkämielisen Isämiehenkin pinnan kestävyyttä. Kun olisi mahtavaa saada nukkua edes viiteen. Pakko alkaa taas itsekin mennä nukkumaan kahdeksalta, että jaksaa kukonpieremän aikaan nousta ylös. Meillä on käytössä pimennysverhot ja Ainon huoneessa palaa yöllä yölamppu. Iltarutiininit toistuvat samaan aikaan samalla tavalla joka ilta, olimme kotona tai esim. mökillä.

Nytpä pyydänkin teiltä vinkkejä, oi armaat lukijat.
1. Aino nukkuu edelleen pinniksessä, kun iso sänky pelottaa. Onko fiksumpaa antaa hänen jatkossakin nukkua pinniksessä (ja ostaa pikkuveikalle oma) ja antaa hänen siirtyä isoon sänkyyn vasta sitten, kun hän tahtoo nukkua siinä? (Iso sänky on nyt kaksi viikkoa ollut Ainon huoneessa paikoillaan pedattuna.) Pinnikseen hän mahtuisi kokonsa puolesta vielä vaikka vuoden. Vai onko liian julmaa joku hetki, kun hän on Isämiehen kanssa esim. ulkoilemassa, purkaa sänky pois ja jättää huoneeseen vain "isojen" sänky?

2. Mikä avuksi noihin horroraikaisiin herätyksiin? Päiväunet tyttö selvästi vielä tarvitsee, tai illoista tulee sellaisia, että silloin koetellaan kaikkia perheenjäseniä. Pitäisikö päiväunia yrittää lyhentää? Olemme jo myöhentäneet iltaisin nukkumaanmenoa puolella tunnilla, jopa kokonaisella tunnilla, mutta tuloksena on vain tämä. Joinakin harvinaisina aamuina tyttö saattaa posottaa jopa kuuteen asti (posauttaisimme niinä aamuina skumppapullon, jos voisimme, niin harvinaista herkkua ne meidän perheessämme ovat). Tällöin hän herää hyvällä tuulella ja kaikilla on aivan ihana aamu. Kun tyttö herää neljän maissa, kaikesta näkee, että unet ovat jääneet kesken. Hän on tavanomaistakin kärttyisämpi, valittaa väsymystään ja kaikki on ei.

Nyt kaipaan todella apua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!