Kyllä, se on nyt täällä. Pesänrakennusvietti nimittäin. Olen saanut vimmatun kohtauksen käydä kaikki maallinen, tähän kämppään sullottu maallinen omaisuutemme läpi ja hankkiutua eroon kaikesta meille ylimääräisestä. Tällä hetkellä kaikki turha, "varmuuden vuoksi" säästetty tavara ottaa päähän suunnattoman paljon.
Viime viikolla maalasin Ainon isojen tyttöjen sängyn hissukseen viikon varrella. Sitä edellisellä katsastin läpi kaikki Ainolle pieneksi jääneet vaatteet ja lajittelin ne pinoihin tytön vaatteet - uniseksit. Tytön vaatteet lähtevät eteenpäin serkkutytölleni.
Nyt käyn tavaroita ja laatikoita läpi yksi kerrallaan ja kaikki ylimääräinen lentää joko kiertoon tai roskiin. Onneksi Isämies on operaatiostani vain tyytyväinen, eikä jää haikailemaan joidenkin asioiden/ tavaroiden perään, kuten hänen äidillään on tapana. Harmittaa vain, että supistukset ja masupallo tuossa edessä estää rivakamman etenemistahdin. Nyt on pakko tehdä hommia niiden ehdoilla, hissukseen, muutama tunti päivässä.
Tänään kävin läpi liinavaatekaappimme. Sieltähän löytyi kaikkea sellaista, jonka voi suosiolla laittaa kiertoon. Emme hyvällä tahdollakaan tarvitse viittä parisängyn aluslakanaa. Tai mitä muka teemme normilevyisillä pussilakanoilla (vieraslakanat ovat erikseen), kun oma peittomme on tuplaleveä? Onnekseni tiedän näille jo hyvän kodinkin. Harmittaa, että kaappeihin on kertynyt näin paljon ylimääräistä tavaraa. Nyt niiden läpikäymiseen menee tuhottoman pitkä aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!