Taannoin eräs kaverini päivitteli NaamaKirjassa näin:
"Tänään se ihanuus taas tapahtui. Minulta kysyttiin, olenko raskaana. Ensi kerralla vastaan, että kyllä vain, lapsi syntyy ensi viikolla. Tai sitten vastaan, että kärsin keskivartalolihavuudesta. Muitakin vastausehdotuksia otetaan vastaan. Minä en edelleenkään ymmärrä, miten puolitutut kehtaavat ylipäänsä kysyä tällaista."
Hän sain litanian oivia vastauksia, jota sain luvan kanssa lainata blogiini. Täytyy pistää nämä itsekin korvan taakse, jos raskaus jättää jälkensä, enkä ole kahdessa viikossa yhtä simpsakka kuin ennen raskautumista. Mieluummin läväyttäisin moisia utelijoita korvatillikalla, mutta ehkä tyydyn käyttämään seuraavia lausahduksia:
"Viime aikoina on kesäherkut maistunut niin kuin olisi kahden edestä syönyt, kiitos kysymästä."
"Kysy takaisin, että milloin sun laskettu aika on. Siis hautajaisten."
"Mä olen ajatellut sanoa suoraan, etten ole raskaana vaan läski. Onneksi ei kukaan ole vielä kysynyt..."
"Kiitos kysymästä, meillä naidaan ihan omaksi iloksi."
"Multa kysyi kerran lääkäri. Olin viikolla 37. Vastasin ei. Lääkäri sitten totesi, että niin hän ajattelikin mun olevan vaan "tavallisesti lihava". Sanoin että olenhan mie sitäkin, mutta joskus lihavaakin lykästää."
"Jep, been there, done that. Erään valtuuston aikana kaksi eri ihmistä kävi onnittelemassa tulevasta äitiyslomasta. Ja kas: motivaatiota löytyi 10 kilon tiputtamiseen kuudessa viikossa."
"Minultakin kysyttiin muutama viikko sitten (kera mahan taputtelun, tietysti), että kukas se täällä on. Vastasin hampaiden välistä sähähtäen, että lässssskiä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!