torstai 27. helmikuuta 2014

Keskinkertainen mutsi

Tajusin eilen - kuin välähdyksenomaisesti jotakin. Mä olen keskivertomutsi. Ainoastaan kestoiluun olen hurahtanut täysin. Tai no täysin ja täysin. Edelleen meillä käytetään myös talouspaperia ja tamponeja. Toinen asia on auto. Meillä ei ole autoa eikä tule, ellei ole aivan pakko (esim. työn takia) sellaista hankkia.

Mutta muissa asioissa olen keskiverto.

  • Mielestäni lapsen kantaminen on hyvää molemmille osapuolille. Mutta vain ergonomisella kantovälineellä, eikä millään vauvanroikottimella. Vauvalla ja kantajalla pitää olla kannettaessa hyvä olla. Mun lemppariksi on muodostunut Tula/Tuli-reppu. Selkäni on risa, joten pitkiä aikoja en pysty kantamaan, mutta kantoväline on pelastanut monta hetkeä.
  • Nukkuminen. Aluksi meillä molemmat vauvat nukkuivat perhepedissä. Sitten siirryttiin sivuvaunuun ja Aino siirtyi omaan huoneeseen 10kk iässä. Oiva nukkui kolmekuiseksi asti sivuvaunussa ja siirtyi sitten nukkumaan ähinöineen olohuoneeseen. Nyt kaikki nukkuvat taas hyvin.
  • Teen suurimman osan vauvan soseista itse. Se on kivaa puuhaa ja haluan tietää, mitä lapsi syö. En tee kuitenkaan sitä virhettä, jonka tein Ainon kohdalla (joka sai vain minun väkertämiä sössöjä). Oiva saa myös kaupan soseita. Ettei käy tulevalla reissullamme sitä, että vauva elää pari päivää vain pelkällä maidolla, kun kaupan purkki ei kelpaakaan ruuaksi.
  • Sairastaminen. Ainon kohdalla olin tavallistakin herkempi sairasteluiden suhteen. Esikoisuus ja keskosuus tekivät minusta herkän ja aika nopsaan kiikutin lapsen lääkärille. Nyt suhtaudun pikku kopsahduksiin ja nuhiin pään silityksellä ja unohtamalla asian (ellei taapero siitä koko ajan itse muistuta). 
  • En jaksa hifistellä vaunuista. Meille kotiutui Phil&Tedsin Navigatorit käytettynä monestakin syystä. En jaksa kuolata ylikalliiden vaunujen perään, saati sitten valvoa haaveillen jostakin merkkisuunnittelijan brändäämästä kuosista.
  • Meidän lapset pukeutuvat sekalaisesti kaikenmerkkisiin vaatteisiin. Pääosa vaatteista tulee meille edelleen käytettynä, nykyään useimmiten FB-kirpuilta. En ole hurahtanut lastenvaatteisiin, vaikka olen ihastunutkin Noshiin ja Villervallaan. Ulkovaatteiden pitää kestää kulutusta ja vettä, olla lämpimiä ja istuvia. Pääosa lasten kengistäkin on meille tullut käytettynä. Kenkien pitää olla istuvia, sopivan kokoisia ja lämpimiä.
  • Meillä ei syödä vain tietyn ajatusmallin mukaan. Pyrin pitämään ruokavalion mahdollisimman monipuolisena, ostamaan vain turvallisesti kalastettua tonnikalaa ja luomukasviksia.
  • Lapsi saa iholleen niin luomuisia rasvoja kuin apteekinkin, tarpeen mukaan. Talkki on Pirkkaa ja peppupyhkeet ovat kestoversioita. Mahdollisimman vähän yritän kemikaaleja tupata lasten iholle, mutta jos iho tarvitsee rasvaa, ei se rasvaamatta jättämisellä karaistu.
  • Lastenkasvatus hoituu meillä terveellä järjellä. Tietyt jutut ovat ehdoton ei. Toisia ei saa satuttaa. Ruualla ei leikitä. Nukkumaan mennään klo 20 mennessä. Päiväunet nukutaan niin kauan kuin lapsi ne tarvitsee. Sanotaan kiitos ja ole hyvä. Jos toista vahingossa esim. tönäisee, pitää pyytää anteeksi. Muissa asioissa joustetaan. Joskus käymme syömässä Hesessä (kun sieltä saa gluteenittoman sämpylän hamppariin), päiväunia voidaan venyttää iltapäivään, jos on kivaa seuraa tai vaihtoehtoisesti nukkua ne esim. bussissa matkalla jonnekin. Herkkuja syödään vain kylässä ja viikonloppuisin ja karkit eivät kuulu pian kolmivuotiaan ruokavalioon laisinkaan.
Kuten yllä oleva lista kertoo, olen monessa asiassa tarkka, mutta en ehdoton. Monissa asioissa olen löytänyt oman suosikkini ja oman tapani. Se onkin mielestäni paras tapa elää mutsiutta. Toki vieläkin kannan aika ajoin huonoa omatuntoa, riittämättömyyden tunne on jatkuva kaverini ja mietin, voisinko olla läsnäolevampi vanhempi. Mutta pääosin vain otan rennosti, elän löytämääni äitiyttä omalla tavallani ja NAUTIN!

maanantai 24. helmikuuta 2014

Arkeen paluu

No, ei se mökkireissu päättynyt yhtä runollisissa merkeissä kuin alkoi. Ensin kiukustuin anopille. Sitten huomasimme, että pakastin oli hajonnut. Edessä oli noin parinkymmenen marjalitran keitto hilloksi. Siinä riitti talkoita.

Illalla kuopus alkoi tuntua liian kuumalta sylissä. Hän oli myös kovin itkuisa ja nukkui paljon. Syy selvisi kuumeen mittauksella: 39 astetta. Onneksi oli Panadolia mukana ensihätään ja Isämies haki apteekista lisää. Pieni on niin reppana kipeänä. Itkuisa sylihiiri, joka nukkuu lyhyitä pätkiä levottomasti. Ruoka ei maistu ja nenä vuotaan kuin Niagara konsanaan. Jotta elämä ei turhan helpoksi kävisi, sama tauti tarttui myös meikäläiseen.

Ei IKINÄ pitäisi hehkuttaa, kuinka terveenä olemme olleet. Silloin se tauti heti iskee nuskan takaa. Nyt toivon vain, että perheen muut jäsenet välttyisivät taudilta ja me sairastavatkin tervehtyisimme pian. Todellinen arkeenpaluu. Jep.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Mökkielämää parhaimmillaan

Kliseisen mahtava mökkipäivä. (Vaikka aamulla tuntui siltä, että tästä ei voi millään tulla hyvä päivä. Lapset kun herättivät tunnin välein vuorotellen keskiyöstä lähtien ja 5:27 piti kammeta koko porukka ylös sängyistä.)

Kyllä tästä tuli loppujen lopuksi tuli hieno päivä. Työntelin vaunuja pitkin järven jäätä, ensimmäistä kertaa elämässäni. Nautin tuulesta poskillani ja hentoisen pilviverhon läpi yrittävästä ihmeellisestä valoilmiöstä. Vaunuissa kuorsasi kuopus hentoisesti.

Nyt poskilla on terve puna. Kiitos päivällisen ulkoilun ja äskeisten, maailman parhaiden löylyjen. Pääsimmepä jopa (kiitos anopin) kaksistaan saunaan Isämiehen kanssa. Esikoinen taas hihkui kylpyammeessaan lämpiävässä saunassa ja kasteli tehokkaasti koko löylyhuoneen.

Nyt kuuntelen tuulen kohinaa hongissa (maailman kauneimpia ääniä mielestäni). Katselen vuorotellen takassa roihuavaa tulta, kynttilän lepattavaa liekkiä, sohvaa, jossa anoppi lukee elävästi Paddington-satua esikoinen kainalossaan ja Isämiestä, joka lappaa kuopuksen suuhun puuroa. Vatsa kiittää mahtavan kokin, Isämiehen loihtimasta poro-pekonimurekkeesta kera lanttu-bataattiranskalaisten. Aterian kruunasi leipäjuusto ja itse keitetty lakkahillo.

Joskus täytyy sanoa, että rakastan elämääni. Kaikesta huolimatta. Nyt taas jaksaa sitä tasaista arkeakin pätkän matkaa etiäpäin.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Sosiaalinen hiihtoloma

Eräs kaverini kommentoi tämänpäiväistä Naamakirja-statustani näin: "teilläpä on sutinaa".

No, voin tunnustaa, että tämän viikon alku on ollut varsin vilkas ja sosiaalinen. Maanantaina meillä oli ihana Anna lastensa kanssa kylässä. Hurmaava Armas istui syöttötuolissa Ainon vieressä, mutristi ilmeikkään naamansa ihan mutruun ja murisi. En voinut olla röhähtämättä nauruun. Helmi ja Aino ovat mainio kaksikko kahden viikon ikäerollaan. Vilskettä riitti ja suosiolla jätin räjähtäneen Ainon huoneen siivoamatta. Oli taas ihana jakaa pala elämää, vertaistukea ja ajatuksia jonkun sellaisen kanssa, joka ymmärtää puolesta lauseesta, mitä tarkoitat. Anna <3 Illalla oli edessä vielä sisarusuinti, mutta Oiva on saanut rotatehosteesta niin vahvat oksureaktiot, että suosiolla jätimme uinnin hänen osaltaan väliin, ettei muiden uintia pilata pojan oksennuksen takia.

Tiistaina saimme vieraaksemme Ainon perhevalmennuskaverin Paulin pikkuveljensä ja mahtavan äitinsä kanssa. Pauli on Ainon "paras poikakaveri", kuten hän itse sanoo. Elina asui ennen melkein naapuritalossa ja olimme vauvavuoden vähintään viikottain toistemme kanssa tekemisissä, joko vaunulenkeillä tai silmäpussien syvyyttä ihmettelemässä jomman kumman kotona. Ilman Elinaa vauvavuosi olisi ollut paljon valjumpi. Häneltä sain aina tsemppiviestin, jos ei kasvokkaiseen vertaistukeen ollutkaan (syystä tai toisesta) mahdollisuutta. Nyt rakas perhe on muuttanut toiselle puolen Helsinkiä ja tapaamiset ovat harventuneet. Kiitettävän usein pääsemme tätä nyt myös nelihenkiseksi muuttunutta perhettä edelleen tapaamaan, mikä on suuri ilo. On upeaa, että rinnalla on samanikäisen lapsen vanhempi, jonka kanssa synkkaa kaikilla syvyyksillä. Kesken lauseen voimme vaihtaa puheenaihetta lastenvaatteiden mitoitusongelmista linssien käyttövinkkeihin, eikä kumpikaan ihmettele asiasta toiseen poukkoilua. Huumorintajummekin menee hyvin yhteen ja olen saanut tältä reissaavalta perheeltä paljon vinkkejä meidän pienimuotoisemmille reissuille.

Tänään saimme kylään kahdeksan syyskuista vauvaa äiteineen. Olipa mukana kaksi taaperoa Ainonkin seuraksi. Vaikka aamulla tilanne näytti toivottomalta kodin näyttäessä lähinnä ydinsodan läpikäyneeltä, niin kummasti sain aamupalan jälkeen apinanraivon päälle ja Pikku Kakkosella hämättyä taaperoa sen verran, että sain kuin ihmeen kaupalla kämpän siihen kuntoon, että ovisummerin pirahtaessa kehtasin avata oven, vaikka vielä kymmentä minuuttia aiemmin hinkkasin vessanpönttöä alusvaatteisillani. Ai miten niin viime tinkaan? Aina, kun kävin toisessa huoneessa, sydämeni sykähti. Olohuoneessa oli sellainen jokeltelun ja äitien puheensorinan sekamelska, että oksat pois. Nämä mammat ovat jokaikinen osoittautuneet huipputyypeiksi, joiden kanssa juttu tuntuu aina jäävän kesken ja seuraavaa tapaamista odottaa aina yhtä malttamattomana.

Ei voi muuta todeta kuin että vertaistuki roks!

lauantai 15. helmikuuta 2014

Mopolle kävi vanhanaikaisesti...

Ihana Anna kutsui meidät ystävänpäiväksi lempi-lastenvaatemerkkini Nosh Organicsin vaatekutsuille kotiinsa. Uusi mallisto himotti jo valmiiksi, saati sitten nähdä Annan perheen uusi, tilavampi koti. Anna kertoi päivän olleen kiireisen, joten nappasin mukaan mini-suklaamuffinseja. Olivatpa muuten hyviä, vaikka itse sanonkin. Turvauduin itsekin tällä kertaa gluteenittomaan valmistaikinaseokseen, johon piti lisätä vain sulatettua rasvaa ja munia. En uskaltanut varautua isompiin leipomistalkoisiin, saihan perheemme pienin viisikuukautispiikit leivontapäivänä. Olipa ihana tavata sielunsisko Eevikin lapsineen.

Ihastuttava Marika (jonka kanssa jutellessa tuntui siltä, kuin olisimme tunteneet aina) esitteli vaatteet, joita jo rekissä kuolasin. En olisi malttanut millään istua paikoillani, vaan olisin halunnut heti päästä hypistelemään uusia vaatteita. Yleensä en jaksa ymmärtää hypettämistä jostakin vaatemerkin uudesta sesongista jopa kuukausia tai viikkoja etukäteen. En vain osaa. Mutta nyt olen Rakastunut. Isolla r-kirjaimella. (Noshin lisäksi rakkauksiini kuuluu myös Villervalla.)

Miksi fanitan Noshia?

  • Merkki on suomalaisen perheenäidin, Hannan suunnittelema.
  • Ihanat kuosit koukuttavat.
    Oivalle tilasin ihan alkuun ihanan norsukuosisen bodyn, joka on suureksi harmikseni jäämässä nyt pieneksi (Oiva on siirtymässä bodeissa kokoon 80 ja edelleen hänelle menisi nippanappa Noshin body kokoa 62/68.). Onneksi seuraavan koon bodeja on kaksin kappalein odottamassa.
  • Vaatteet ovat nerokkaita suunnitelutyön helmiä.
    Näistä mainittakoon mahtava mitoitus. Ovat sopivan kapeita ja esim. bodyissa on jatkopala suoraan ommeltuna vaatteeseen ja hihoissa on oikeasti kääntövaraa eli käyttöikä on todella pitkä. Samoin housuissa on tosi pitkä resori ja mahdollistaa näin jopa vuoden käyttöajan.
  • Materiaali on kansainvälisestikin sertifioitu Ökö-tex- sekä GOTS-merkein. Nosh-tuotteet valmistetaan kaukoidän sijaan EU-alueella, jossa tilat ja työskentelyolosuhteet ovat hyvin valvottuja.
  • Materiaaleissa on luomupuuvillan ohella elastaania, joka lisää käyttömukavuutta entisestään. Tämä on toteutettu käyttäjien toiveesta. Mikä iso merkki ottaisi näin käyttäjät huomioon ja tekisi tuotteisiinsa muutoksia saadun palautteen pohjalta?
  • Kaikesta tästä huolimatta vaatteiden hinta on kohtuullinen. Esim. housut 30€, paita 20€, pipo 15€. 

Tässä vielä herkkupaloja 2014 uudesta mallistosta, jotka tarttuivat meikäläisen ostoskoriin silmää räpäyttämättä.
Nosh-vaatteissa kiinnitetään huomiota yksityiskohtiin. Huomaa vino vetoketju, turkoosiset resorit (myös huppu on sisältä eriväristä trikoota). Housuissa on eripariset resorit ja vyötäisillä joustokumpparin lisäksi karkaamattomat kiristysnauhat.

Tilasin meidän perheen lapsille ja itselleni hurmaavat raidalliset kevätpipot. Tunnistaapahan lapset leikkipuistossa. L-koko mahtui minullekin päähän ja pienipäiset lapsemme saavat molemmat S-koon pipon käyttääkseen. Isämiehelle en sentään pipoa tilannut, se kai olisi jo noloa? Huomaa myös eripariset resorit housuissa, joka on mielestäni aivan hurmaava yksityiskohta!!

Upea, ihana lintuaiheinen kuosi. Pitkät resorit ovat tosi käytännölliset ja mahdollistavat pitkän käyttöiän. Kokemusta on! Materiaali joustofrotee (tai terryjogger, kuten Nosh sitä kutsuu) pysyy ihanan pehmoisena myös kuivausrummuttomassa kodissa.

Ihana valaskuosi hurmaa eri vaatteissa sekä pienen käyttäjän että äidin.

Melkein harmittaa, ettei tätä kuosia ollut valikoimassa Oivan ollessa pikkuvauva. Olisin tilannut sen ehdottomasti. No, ehkä lähipiiriin syntyvä pieni saa nämä päällensä...

torstai 13. helmikuuta 2014

Vauva viiskuinen

Toissapäivänä pikku-Oiva saavutti viiden kuukauden rajapyykin. Jo! Vasta? Ainahan hän on on tainnut meillä asua, mutta samalla ehtinytkin jo kasvaa kovasti. En todellakaan haikaile ensimmäisten vauvakuukausien perään, ja pikemminkin odotan vauvan vahvistumista ja tulossa olevia aikoja liikkumisineen ja sisaruskaksikon tulevia yhteisiä leikkejä (ja riitoja). Jo nyt veli ja sisko ovat parasta, mitä pienet tietävät ja pienempi seuraa silmät suurina kun isosisko, se suurin idoli tohottaa ja temppuilee. Onneksi huvit ovat vielä halvat. Ainon ei tarvitse kuin hyppiä Oivan edessä tasajalkaa tai syödä iltapalaa, niin pienempi hekottaa ja kiljuu riemusta.

Meillä nukutaan edelleen hyvin. Kerran yössä pitää Oivan saada apetta masun täytteeksi. Keskimäärin päiväsaikaan syödään kahden-kolmen tunnin välein. Menu kattaa nyt kolme ruokalajia, aikaisen lounaan, välipalan ja iltapuuron. Etenkin riisi-iltapuuro on osoittautunut varsinaiseksi hitiksi. Muut kiinteät uppoavat kohtalaisesti kuukauden harjoittelun jälkeen ja suu aukeaa kiltisti lusikallisen lähestyessä. Päiväunia Oiva nukkuu keskimäärin neljät puolen tunnin pätkät parin tunnin välein. Yhdet pidemmät tirsat (jopa kaksi tuntia) hän saattaa viihtyä unten mailla, jos vaunut liikkuvat. Mutta kuudes lonkan bursiitti kahden vuoden sisällä estää toistaiseksi pidemmät lenkit. Lonkka mokoma ärtyy heti, kun yritän edes viittä kilometriä kävellä. Pääkoppa on itsellä aika kovilla, kun ehdin jo tottua noihin päivittäisiin reippailuihin.

Vaikka alaleuassa pullottavat legot häiritsevätkin aika lailla päiväsaikaan, ne eivät ole onneksi vaikuttaneet yöuniin. Ikenet ovat olleet turvoksissa jo kuukauden, saa nähdä, milloin ekat purukaluston jäsenet liittyvät varsinaiseen vahvuuteen. Kuolaa valuu valtoimenaan ja jouduin jo hakemaan kaupasta kuolalappuja, kun muutoin saisin olla vaihtamassa bodya joka toinen tunti. Kaikkea ja kaikkia purraan. 

Varreltaan viisikuinen on varsin pitkä tapaus, mutta neuvolatädin mukaan hoikka. No, Oivalta löytyy isommat tissit kuin siskoltaan, vyötäisiltä kevyt makkara ja onpa reisissäkin vahvuuden lisäksi makkaraa. No, uudet mitat ovat hippasen vaille 71 senttiä ja 8 kiloa. Varsin hyvät siis. Neuvolatätimme mielestä kasvu on tasaista. 

Neuvolakortissa komeilee "ihana hymypoika". Vielä ei onneksi vierasteta, ja hampaaton hymy suu ammollaan avoinna heltiää jokaiselle, joka hänen ääreensä kumartuu. Hän on myös hyvin tarkkaavainen. Tänään suurin hitti neuvolakeikalla oli siivouskone, jonka perään piti kaula pitkänä kuikuilla ja huhuilla. 

Nuori miehemme osaa ja taitaa, kasvaa ja kehittyy:
  • Soseita ja puuroja maisteltu kuukausi vaihtelevalla menestyksellä. Riisipuuro on lemppari. Jos erehdyn syömään välipalaksi vaikkapa appelsiini, alkaa vaativa märinä "hei, mä jäin ilman". Maissinaksu oli aika kiinnostava kokemus, joskin se mokoma putosi liian helposti pienistä näpeistä.
  • Päristäminen on hauskaa, erityisesti syödessä.
  • Vaatteet ovat kokoa 74, bodyissa pitäisi siirtyä jo kokoon 80.
  • Kestovaipoissa on siirrytty pääosin M-koon vaippoihin, eikä vaippaa tarvitse enää yön aikana vaihtaa.
  • Ääntely on vieläkin värikkäämpää ja kovempaa kuin aiemmin. Kujerrus, huutaminen, kiljuminen ja mölyäminen kuuluu Oivan jokaiseen päivään. Ei ole kerta eikä kaksi, kun hän on säikäyttänyt toisen lapsen tai vauvan innostuneella mölinällään. Matala ääni hänellä on ja koko ajan asiaa. Mielenkiinnolla odotan, kun sanoja alkaa pulputa pikku suusta.
  • Kädet huitovat koko ajan kuin poju olisi lentoon lähdössä. Vauvauinnissa uintikaverit saavat altaassakin suihkun, jos eksyvät pojan lähelle.
  • Sylissä pitäisi pungertaa koko ajan istumaan, ilman tukea. Samoin seisomaan. 
  • Hitti ovat muskarin köröttelylaulut, joiden aikana kiljutaan riemastuksesta ja hekotetaan vuorotellen.
  • Oiva kääntyy masulleen molempien kylkien kautta, lentää lentokoneella, nostaa yläkroppaa lattialta käsiä suoraksi punkemalla ja lankuttaa peppua jopa 15 cm maasta. Tällä tavalla möngertämällä hän pääsee etenemään jopa lähemmäs metriä, mutta vielä ei osata hommaa avittaa käsillä. Navan ympäri pyöriminen on myös hitti, eikä koskaan tiedä, mistä vauvan löytää, jos hänet jättää lattialle hetkeksi itsekseen. Kiukku iskee usein, kun eteneminen ei ole niin vauhdikasta, kuin Oiva tahtoisi. Keneen lie tullut? ;-)
Varsin hurmaava tuo meidän viiskuukautisemme. Hymypoika, totta tosiaan. Päivä päivältä olen onnellisempi näistä kahdesta pienestä, jotka perheeseemme ovat siunaantuneet.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Hopotuksessa Erisan

Pääsin Hopottajat -suosittelupalvelun kautta testaamaan Erisanin uutta silmänympärysvoidetta ja kosteuttavaa kuorintaa.

Erisan silmänympärysvoide



Näin voidetta kuvaillaan: "A- ja C-vitamiineja sisältävä, uudistava silmänympärysvoide edistää herkän ja ohuen silmänympärysihon uusiutumista ja ennaltaehkäisee juonteiden syntymistä. Sisältää lisäksi E-vitamiinia sekä hyaluronihappoa, jotka vahvistavat ihon omaa kosteustasapainoa ja joustavuutta. Allantoiini rauhoittaa herkkää silmänympärysihoa."

Kokemukset viikon käytön jälkeen: silmänympysvoide:

  • iho tuntuu pehmeältä, mutta ei kosteuta syviä panda-alusiani tarpeeksi hyvin
  • imeytyy nopeasti

Erisan kosteuttava kuorintavoide


Näin kuorintavoidetta kuvaillaan: "Hellävaraisesti kuorivat mikrorakeet poistavat kasvoilta kuollutta ihosolukkoa sekä epäpuhtauksia. Tuote sisältää panthenolia sekä glyseriiniä, jotka rauhoittavat ja kosteuttavat ihoa. Tuloksena on kirkas, puhdas ja kaunis iho. Sopii kaikille ihotyypeille, myös kuivalle ja herkälle iholle. Ei sisällä hajusteita, väriaineita eikä parabeeneja."

Kokemukset muutaman käyttökerran jälkeen:

  • kuorintavoide jättää ihon pehmeäksi
  • kuorinta tuntuu hellältä, mutta silti tehokkaalta  

Erisan-uutuustuotteet ovat hajusteettomia, väriaineettomia eivätkä sisällä parabeeneja, josta iso plussa. Useat kasvojenhoitotuotteet ovat todella vahvasti hajustettuja, josta en pidä yhtään.

Yhteenveto:
Molemmat Erisan-uutuudet ovat miellyttävän tuntuisia tuotteita, joista kuorintavoide voisi jäädä jopa vakituiseen käyttöön. Silmänympärysvoide ei kosteuta minun tarpeisiini riittävästi. Mutta. Jokin pakkauksissa tökkii. Niiden ulkoasussa tarkemmin ottaen. Ne ovat jotenkin halvan ja arkisen oloisia, ja itse kaipaisin kauneudenhoitoonkin jotakin kaunista. Jos puhutaan vihreästä ja valkoisesta, on se mielestäni hyvä yhdistelmä ihonhoitotuotteisiin, mutta esim. Madara yhdistää merkkinä nämä kauniimmin ja tyylikkäämmin, vai mitä olette mieltä esim. Pihlaja-voiteesta (josta on tullut suuri suosikkini):

Tutustu uusiin tuotteisiin Hopottajien sivuilla: http://www.hopottajat.fi/erisan/

Kuvien lähde: Valmistajien kotisivut.


maanantai 10. helmikuuta 2014

Uusi aikakausi on alkanut

Minun piti pari viikkoa sitten nimetä tämä postaus "Pottailu on perseestä". Siinä aion vuodattaa tuntemuksiani turhautumistani siitä, ettei pottailu onnistu edelleenkään. Huolimatta ihanista harkkahousuista, pikkuhousuista, erilaisista potista, pöntönpienentäjistä, pottailukirjasta, uhkailusta, maanittelusta ja kiristämisestä.

Aino päätti taas yllättää. Hänpä alkoi itse, oma-aloitteisesti käymään potalla. Vaippa on kuiva jopa neljä tuntia putkeen. Olen jotenkin vieläkin tästä äimänkäkenä, ja mietin, uskallanko vielä tuulettaa. USKALLAN! Perhana, tämä on huippua juuri nyt! Taaperon, jonka kanssa saa tapella lähes joka asiasta, edes YKSI asia toimii. Jesjesjes! Toimikoon viikon, kaksi päivää, puoli vuotta, mutta nyt iloitsen isosti tästä suuresta askeleesta. Toki lasta pitää edelleen muistuttaa potalla käymisestä, mutta jopa kesken mielipuuhansa, vauvauinnin, hän lähtee altaasta potalle. Se kertoo innostuneisuuden asteesta jotakin.

Ja on pottaan saatu metsästettyä pissan lisäksi myös sitä kiinteämpää tuotosta, jonka pesua kestoista olen vihannut jo pidemmän aikaa. Sitä tavaraa kun on p-a-l-j-o-n ja kun se haisee lähes samalle, kuin oma  pöntön tuotteeni, ei yökkäily ole kaukana.

Miten tyttö saa kiitosta tästä opitusta taidosta? Pissasta saa tarran ja kakasta saa valitsemansa herkun, keksin tai pikkurasiallisen rusinoita. Hän on ne totisesti ansainnut.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Vauva harrastaa vol2

Minä olen edelleen sitä mieltä, että vauvan ei tarvitse paljoa harrastaa. Parasta on kiireetön läsnäolo kotona lähimpien seurassa. Silti mammalle tekee hyvää, ettei vauvan kanssa kokonaan hautaudu vain kotiin. Nythän liikkumattoman vauvan kanssa on helppoa käydä esim. kahvilassa, mutta sitten, kun Oiva alkaa haluta liikkeelle, homma muuttuu vähän haastavammaksi ja silloin onkin helpointa tavata jonkun toisen mamman kotona.

Oiva harrastaa kahta asiaa, kuten siskonsakin. Käymme Kansallisen Lastenliiton muskarissa lähi-leikkipuistossa kerran viikossa. Onneksemme muskarin vetäjä on vaihtunut sitten Ainon muskariaikojen leipääntyneestä tädistä innostuneeseen ja iloiseen laulattajaan. Muskarissa on kivaa sekä äidin että Oivan mielestä. Oiva tykkää lauluista ja loruista, nauraa hekottaapa hän siellä ääneenkin. Ja oi, marakassihan on ihan superihana, etenkin suuhun tungettuna.

Maanantai on meillä varsinainen harrastuspäivä. Aamupäivällä käydään laulamassa ja loruttelemassa, illalla mennään koko perhe sisarusuintiin, joka on superkivaa. Lämpimästä altaasta nauttivat lapset ovat ilo silmille. Ainon uhman kanssa on taas vähän haasteita uinnissa(kin), mutta tämän kevään yritämme joka viikko päästä polskimaan.

Sisarusuinti loppuu nuoremman ollessa vuoden ikäinen eli käytännössä kesäkuulle meidän osalta. Sen jälkeen aiomme käydä kaksi kertaa kuussa uimahallissa. Lähiuimahallimme lasten altaassa on sen verran viileä vesi, ettei Aino, saati sitten Oiva siellä kauaa viihdy. Pitääkin suunnata johonkin muualle, jossa on vähän lämpimämpää vettä.

Tuossa on meidän perheen harrastukset. Ensi syksylle etsin Ainolle temppujumppaa tms. vastaavaa liikunnallista harrastusta. Vaatimuksena on, että lapsi saisi reuhuta itsensä ohjatusti yhtenä iltana viikossa väsyksiin. Oivallekin voisi miettiä jotakin.

Tykkäisin käydä seurakunnan perhekerhossa tapaamassa mammoja, jotka tulivat tutuiksi jo Ainon ajoilta ja ovat meidän tavoin toisella kierroksella (lasten suhteen). Mutta kun perhekerhossa käy pääsääntöisesti taaperoikäiset 2-4 -vuotiaat lapset äiteineen, on melu sen mukaista. Oivaa selkeästi häiritsee liika melu ja melske. Nyt on vain pakko ajatella lastakin. Todennäköisesti käyn siellä silloin tällöin, mutta en joka viikko. En viitsi voin pientä vielä säännöllisesti rassata liian rasittavilla asioilla.

torstai 6. helmikuuta 2014

Projekti Mamma (työ)kuntoon

Aikomukseni on palata töihin ensi syksynä. Raskauskilot on nyt karistettu, mutta en ole lähelläkään sitä hyvänolon painoa, jossa haluan olla taas töiden alkaessa. Masussa on vielä ylimääräistä nahkaa, joka palautunee vain ajan kanssa.

Olen nyt alkuvuonna keskittynyt itseni hoitamiseen. Minulla on kroonisena ystävänä monia vaivoja ja nyt olen todella keskittynyt siihen, mitä kroppani kaipaa ja tarvitsee. Tämä on tarkoittanut suunnanmuutosta tietyissä asioissa.

Olen alkanut joka päivä syödä vitamiineja ja hivenaineita, joiden tiedän helpottavan oireitani. Joka aamu lautasella on aamiaisleipien lisäksi kasa erivärisiä pillereitä, jotka Aino ystävällisesti muistuttaa syömään "reippaasti". Paitsi että vitamiinit ovat palanneet ruokavalioon, olen tehnyt muitakin muutoksia.

Viljat ovat aina olleet heikko kohtani. Rrrrakastan tuoretta leipää. Auta armias, jos menen syömään suurta rakkauttani, vielä lämpimänä höyryävää hapanleipää, vatsa valittaa vähintään vuorokauden sen jälkeen. Suoranaiset krampit, mielikuvituksellisista äänistä nyt puhumattakaan, eivät ole ilo kenellekään. Osteopaatti ehdotti, että olisin kuukauden kokonaan viljattomalla ruokavaliolla, mutta ihan niin radikaaliin suunnanmuutokseen en ole vielä aivan valmis. Sen sijaan olen vähentänyt viljatuotteita niin, että syön niitä vain aamiaisella. Muutoin koko päivän aikana en syö viljatuotteita lainkaan. Turvotus ja vatsakivut ovat selvästi vähentyneet. Tilalle olen tuonut lisää hedelmiä, vihanneksia ja kasviksia sekä proteiineja. Pyrin syömään vähintään kolmea eri väriä em. rehuista päivän aikana. Se ei ole vaikeaa, kun satun rakastamaan esim. appelsiineja ja paprikaa. Olen myös lisännyt proteiinin saantiani, koska a) rahka-raejuustomössö on hyvää ja b) se pitää nälkää tehokkaasti.

Olen myös luopunut Pepsi Maxista. Aiemmin join sitä kahvin tilalla päivittäin vähintään lasillisen. Vuosikausia tämä oli paha tapani. Nyt ajattelin, että jatkossa saan Pepsi Maxia vain erikoistilanteissa, muutoin on aika miettiä sekä vatsaa että hampaita. Olen hakenut virkistystä myös kahvista, mutta sekään ei oikein sovi herkälle suolistolleni. Siispä juon usein kofeiinipitoista Maté-hauduketta.

Kolmas muutos liittyy liikuntaan. Oiva nukkuu sisällä vain puolen tunnin pikatirsoja ja on sisällä nukuttuina päivinä kärttyinen kuin persiiseen ammuttu karhu. Kaikki voittavat, kun vähän väsy mamma käy päivittäin vähintään tunnin reippaalla vaunulenkillä. Tekee muuten gutaa vetää vaunujen kanssa reipasta kävelyvauhtia (5,5km/h) ja tuntea, kuinka pieni hiki pukkaa pintaan (jopa -17 asteen pakkasella). Viime viikolla saldoksi tuli 48km. Ei paha. Jotta liikunta ei kävisi liian yksitoikkoiseksi, olen alkanut myös jumpata käsipainojen kanssa ja Oivaa painona käyttäen lihaskuntojumppaa kotona. Tuntuu kivalta, kun kropassa särkee lihakset liikunnasta, eikä esim. fibromyalgian takia.

Nyt, kun takana on viisi viikkoa uutta elämää, huomaan jo muutoksia. Vaatteet eivät enää purista, kuten tekivät joulun mässäilyjen jälkeen. Vettä on "pakko" juoda päivässä vähintään kaksi-kolme litraa. Liikunta piristää, oli takana kuinka repaleinen yö tahansa. Kilojakin on pudonnut 3,5 eli hyvällä mallilla ollaan. Ehkä tuntuu radikaalilta muuttaa noin moni asia kerralla, mutta mä olen tyyppiä, että mieluummin rysäytetään kerralla kunnon muutos eikä vähitellen. Ja kun jääräpää olen, nämä muutokset myös pysyvät. Tahdon voida hyvin. Se vaatii vaivannäköä, mutta mieluusti olen sopusoinnissa itseni kanssa sekä fyysisesti että psyykkisesti.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Herkkusoppaa talvipäiviin

Olen todella huono käyttämään papuja ja linssejä ruuanlaitossa. En jotenkin ole jaksanut paneutua minulle uusiin raaka-aineisiin, vaikka erittäin mielelläni niitä syönkin. Sain tässä eräänä päivänä kaverini luona niin maukasta soppaa, että oli pakko pyytää sen resepti. Tässäpä teillekin talvipäivään erinomaisesti sopiva soppa, olkaa hyvät:

Välimerellinen papukeitto (5 annosta)
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 vartta lehtiselleriä
1 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä
2 prk (à 400 g) tomaattimurskaa
3–4 dl vettä
1 vähäsuolainen kasvisliemikuutio (esim. Vogel)
1 tl sokeria
ripaus vastarouhittua mustapippuria
1 tl kuivattua oreganoa
1 prk (400 g) säilöttyjä valkoisia papuja
1 prk (400 g) säilöttyjä kidneypapuja
100 g tuoretta pinaattia (tai 1/2 dl pakastepinaattia)
2–3 rkl sitruunamehua

Yrtti-mantelirouhe
1/2 dl kokonaisia kuorittuja manteleita
1/2 ruukku basilikaa
2 rkl silputtua (lehti)persiljaa
ripaus suolaa

1. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Huuhtele lehtiselleri ja leikkaa se vinottain kapeiksi suikaleiksi.
2. Kuumenna öljy tilavassa kattilassa. Kuullota sipuli- ja sellerisilppu läpikuultavaksi, muutaman minuutin ajan.
3. Lisää tomaattimurska, vesi, liemikuutio, sokeri, mustapippuri ja oregano. Valuta pavut siivilässä ja huuhtele ne tarvittaessa kylmällä vedellä. Lisää pavut kattilaan. Keitä keskilämmöllä ja kannen alla 20 minuuttia.
4. Huuhtele tuorepinaatti ja valuta se. Poista kovat varret ja suikaloi lehdet karkeaksi. Jos käytät pakastepinaattia, voit lisätä sen jäisinä kuutioina suoraan keittoon. Lisää pinaatti ja mausta lopuksi sitruunanmehulla. Tarkista maku.
5. Valmista yrtti-mantelirouhe. Paahda mantelit kuivassa pannussa. Rouhi mantelit ja revityt basilikanlehdet tehosilppurissa tai terävällä veitsellä. Lisää seokseen ripaus suolaa. Annostele keitto lautasille ja ripottele päälle manteli-basilikarouhetta.

Lähde: http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/reseptit/valimerellinen_papukeitto

lauantai 1. helmikuuta 2014

Vauvatreffeillä

Olen saanut nauttia usein vauvatreffeistä viime aikoina. Olen päässyt lounaalle erääseen lempipaikkaani Weeruskaan, kauniisti sisustettuun kotiin Espooseen ja kahvikupposen ääreen kahvilaan. Aina seurana on ollut yksi tai useampi kuopuksen ikätoveri. Halleluja nettifoorumi, jonka kautta nämä äidit ja vauvat ovat tulleet tutuiksi. Omassa Naamakirja-ryhmässämme jaetaan niin iloja kuin surujakin, ketään lyttäämättä tai väheksymättä. Joka aamu avaan kännykällä Naamakirjan vain kuullakseni näiden tärkeiksi tulleiden perheiden kuulumiset jo ennen kuin nousen sängystä. (Tämä kertonee myös nettiaddiktiuteni asteesta jotakin.)

Eräälle olen päässyt kertomaan lisää kestovaippojen ihmeellisestä maailmasta ja myytyä muutamia meille pieneksi jääneitä eteenpäin. Toista olen tsempannut rankan vauva-arjen keskellä. Kolmannen kanssa on yhtä outo ja hurtti huumorintaju.

Yhtä kaikki, on todella mahtavaa, että vähintään kerran viikossa pääsee rauhassa jutustelemaan samanikäisten vauvojen äitien kanssa, ihmettelemään yhdessä kulloinkin päällä olevaa vaihetta ja miettimään tulevia vaiheita. On mietitty, miten vauvan saisi syömään kiinteitä. Miten vauvan saisi öisin nukkumaan pidempiä jaksoja ja miten itse saisi parhaiten unen päästä kiinni yösyöttöjen jälkeen. Missä kahvilassa on vauvaystävällisimmät tilat ja vaipanvaihtopisteet. Mistä kirppikseltä on tehty hyviä löytöjä.

En aina muista kiittää, mutta kiitän teitä vertaistuesta. Vaikka vauvat ovat erilaisia ja kakkosen äitinä on erilaista kuin esikoisvauvan äitinä, olen iloinen, jos voin olla antamassa ja saamassa tukea vauvavuoden kiemuroihin.