Hesari julkaisi tällä viikolla uutisen, jonka mukaan univaje voi tuhota aivosoluja pysyvästi. Pelottaa, mitä vuosikausia kestänyt unihäröily on saanut aivoissani aikaiseksi. Töihinpaluu tulevaisuudessa on alkanut pelottaa. Ai näillä aivoilla pitäisi tehdä jotakin järkevääkin ja saada aikaan tehokasta seitsemästä kolmeen? Jotakin tilanteestani kertoo se, että kun kuulin saavani ajan minua hoitavalle unilääkärille jo ensi viikolle, purskahdin (helpotuksesta) itkuun.
Ei siinä mitään, jos ei saa yöllä nukuttua. Mutta kun päivät menevät sitä rataa, että olen käytännössä katsoen aamusta iltaan kahden lapsen
Lapset ovat rakkainta elämässäni, mutta välillä tunnustan kaipaavani lepäämistä ajalta ennen lapsia. Ettei joku koko ajan olisi tarvitsemassa. Että sai nukkua pitkään, kun väsytti tai sai edes nukkua päiväunet. Tai edes sai keskellä päivää nostaa jalat divaanille ja juoda päiväkahvi rauhassa. No, toivottavasti tämä on mahdollista joskus lähivuosina.
Jaksamista siulle. Toivottavasti unilääkärillä ois sulle keinoja parempaan uneen. Vaikka meillä on yksi lapsi niin kyllä hankin valvottaa ja syö voimia. Rytmit on hiukan vielä hukassa ja tunnin kahden välein öisin syöminen kiristää hampaita. Tän kokemuksen jälkeen voin sanoa että meille ei hetkeen tule toista lasta. Kyllä sekin vaikuttaa omaan jaksamiseen onko lähipiiri auttamassa lasten hoitamisessa.. Heh, meillä kun lähimmät tutut/sukulaiset asuu 100km päässä...
VastaaPoistaKiitos Actinidia kommentistasi! Toivotan sinulle(kin) voimia. Meillä on onneksi auttavat isovanhemmat lähellä.
PoistaYövuorolainen (tällä kertaa sentään tästä saa ihan palkkaakin) toivottaa jaksamista!
VastaaPoistaMulla ainakin parisuhde vaatisi sellaisin säädön puhelimeen, että kun univelka ylittää tietyn pisteen niin mun lähettämiä impulsiivisia raivoviestejä ei toimitettaisi perille.
(Enkä myöskään näkisi niiden lapsettomien kavereiden päivityksiä netissä, että "voi apua piti herätä puol kahdeksan". Pliis, mä kanssa!).
Kiitos PeNa! Takana taas lähes uneton yö ja taitaa mennä unilääkärillä itkuksi, niin totaalinen tämä väsymystila on.
PoistaMä en lähettele viestejä, mutta olen kasvokkain sitäkin veemäisempi. Musta on tullut myös huolestuttavan suorasanainen, joka ei välttämättä ole se toivotuin piirre perhevapaalta työelämään palatessa...
Ja joo, tuntuu kivalta lukea kavereiden "oi mikä kooma, kun piti herätä seiskalta", kun itse on noussut ennen kukonpieremää jomman kumman lapsen toimesta.