lauantai 21. kesäkuuta 2014

Mökkielämää

Tiesin jo startatessamme auton kohti mökkiä, että edessä olisi fyysisesti rankka juhannus. Meillä oli tulevan leikkimökin/vierasmajan tieltä kaksi täysikasvuista kaadettua koivua työstettävänä. Isämiehen kanssa heilutimme kahtena päivänä kirvestä siihen tahtiin, että tunteja kertyi yhteensä kymmenen. Kroppa kiittää tehokkaasta yläkroppatreenistä, eikä erillistä treeniä ko. lihaksille todellakaan tarvitse tehdä. Ojentajat kivistävät nautinnollisesti ja ilo läikähtää sydämessä, kun katselee miehenkorkuisia halkopinoja liiterissä. Tuohtakin on nyt monen vuoden tarpeiksi.

Juhannukseen on myös mahtunut kahdenkeskisiä löylyjä, herkkuruokaa, syvällisiä filosofisia keskusteluita (jotka valitettavasti jäivät liian lyhyiksi silmäluomien painuessa väistämättä kiinni iltasella) ja kaunista, joskin kylmää säätä. Itse en juuri helteestä perusta ja tällainen vähän päälle +10 on oikein oivallinen sää fyysiselle puuhastelulle. Nautin myös siitä, että saimme Isämiehen kanssa keskittyä rauhassa aikuisten hommiin, kun kaksi mummia keskittyivät lastenlasten viihdyttämiseen.

Rakkaimpani nimesi minut tänään Teeriniemen pääpyromaaniksi, kun epäortodoksisesti sytytin juhannuskokon vasta tänään. Myöhemmin saman kohtalon kokivat myös takan ja saunan puupesät. En voi kuvata, kuinka nautin näistä mökin askareista. Saa tiskata käsin. Silloin saa nollata päätä, eikä tarvitse seurustella kenenkään kanssa. Saa kantaa puita ja nauttia takan ja saunan lämmöstä. Saa nauttia ihanan lempeistä saunan löylyistä ja huippugrillaajan (a.k.a. isämiehen) loihtimista aikaansaannoksista. Ja ennen kaikkea saa tehdä kaikkea sellaista, joka ei normiarkeemme kuulu.

Isoin ilo on kuitenkin laadukkaasta yhdessäolosta. Että kelloon katsomatta olemme nauttineet ulkoilmasta siten, että koko poppoon posket ovat iltasella punoittaneet raitisilmamyrkytyksen merkiksi. Kenenkään ei ole tarvinnut illalla unta odotella, vaan olemme kaikki kaatuneet sänkyyn kahdeksan jälkeen ja alta aikayksilön makuukamarista on alkanut kuulua kuorsausta. Ainokin on pääosin unohtanut uhmansa ja keskittynyt auttamaan pihapuuhissa omia pikkuisia kottikärryjään käyttäen. Niiden kokoaminen ja käyttö taisi olla meidän neitimme juhannuksen kohokohta mansikkakakun lisäksi.

Hyvä juhannus kaikkinensa. Innolla odotan kahden viikon päästä alkavaa koko perheen yhteistä kesälomaa, jolloin palaamme tänne leikkimökkiä rakentamaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!