tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kantaen hukassa?

Oletko siellä ruudun takana vielä vauva masussa ja kiinnostunut kantamisesta? Tai vauva rinnallasi, mietit kenties, mikä olisi paras kantoväline juuri teille? Tai arvotko mahdollisesti eri sidontojen valtaisassa viidakossa, etkä ota Youtube-videoista selvää, miten se liina pitikään sitoa? Tai tuntuuko siltä, että (hehkutettu) kantoväline ei toimikaan niin hyvin kuin mitä somen eri kanavissa on mahdollisesti on annettu ymmärtää?

Tapasin ihanan Anun (jolla on kantovälinohjaukseen ja -myyntiin keskittynyt Kantaen-niminen yritys) Annan babyshowereissa. Tunnustan. Olen aina ollut vähän vastakarvaan näitä kantovälineohjaajia kohtaan. Syynä ovat olleet omat syvässä olevat ennakkoluuloni. Että he kulkevat vain luonnonkuituisissa vaatteissa, omaavat rastat, manaavat lastenvaunut manan majoille ja joiden mielestä kantamattomuus johtaa vähintäänkin viiden vuoden maksettuun terapiaan. Jotka ovat niin syvällä kantamisessa, että lyövät kantamisen propagandaraamatulla kaikkia vastaantulijoita. Juu, tunnustan, hyvin kliseistä.

Mutta paikalla olikin helposti lähestyttävä, todella herttainen ja itsekin vaunut omistava (!!) kantovälineohjaaja, jolle kantaminen on sydämen asia, mutta sitä ei käytetä suinkaan lyömäaseena. Anu ei tuputa, tyrkytä tai painosta, vaan auttaa, jos on itse avoimin korvin ja mielin. Kantaminen ei siis ole hardcorea edes kaikille asiaan vihkiytyneillekään.

Olen liinojen kanssa pärjännyt tasan yhdellä sidonnalla. Pian lapsen kilojen kartuttua siirryinkin rakastamaani Tulaan. Itse tarvitsin tuohon kesäkuiseen päivään asti jonkun toisen aikuisen apua Oivan selkäänsaamiseksi. Kannan mielelläni molempia lapsiamme, mutta en ole yksin aiemmin saanut heitä Tulillamme (meillä on sekä vauva- että taaperokoko) yksin selkään. Kysyin Anulta, voisiko hän neuvoa minua. Ja Anuhan neuvoi. Hymyillen, selkeästi neuvoen. En tarvinnut kuin sen osaavan ihmisen rinnalle. Ja yhden kerran harjoittelua. Sen jälkeen olen saanut Oivan tuosta noin vain selkään. Samalla koin ison valaistumisen, aa, tuo on se syy, miksen ollut koskaan saanut meillä olevaa rengasliinaa toimimaan tarpeeksi hyvin. Olin asetellut ja kiristänyt sen aivan totaalisen väärin, ja siten sekä lapsillamme, että minulla oli sen kanssa epämukava olla.

Olen itse ihminen, joka oppii parhaiten itse tekemällä. Kun pääsen omin käsin kokeilemaan, aivoni rekisteröivät asiat paljon paremmin. Kukin oppii omalla tavallaan ja ISO hatunnosto niille, jotka pääsevät sinuiksi viisimetrisen liinan kanssa katsottuaan kerran sidonnan Youtubesta.

Minut kantoväline on monen monituista kertaa pelastanut arjen pyörityksessä. Meidän talossamme pesukone pyörii pesutuvassa. Kun Oivalla oli pahin eroahdistusaika käsillä, en olisi pystynyt tekemään päivän aikan yhtään mitään, jos olisi koko päivä pitänyt kantaa lähes kymppikiloista kahvakuulaa sylissä. Onpa Tulamme ollut kullan arvoinen mökkireissujen metsäretkillä, Berliinin kuhisevassa katuvilinässä tai lähimarketissa ostoksilla. Rakastan silti Scooter 3S-vaunujamme, mutta täytyy tunnustaa, että kantoväline on pelastanut monesta pulasta.

Siispä, jos tarvot kantovälineviidakossa, arvot eri sidontojen välillä, mietit, miten saisit kantovälineen tuntumaan paremmalta päällä, ole ihmeessä yhteydessä joko Anuun tai johonkin kantoliinayhdistyksen kantovälineohjaajista. Skeptikkokin suosittelee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!